No mutta tiistai moi.

Vaati pienen ulkolenkkipyrähdyksen, että aamuaivot alkoivat rullaamaan.
Se auttoi kummasti ja vitsi mikä sää. Aion kyllä kohta lähteä takas pihalle loikkimaan. Tämmöistä päivää ei oikein jaksa kulutella läppärin ääressä.

Mutta kuitenkin. CV on nyt fressattu ja päivitetty asianmukaiseen muotoon. Hissipuheisiin vähän tutustuin ja se on seuraava asia, jonka laitan mietintämyssyyn. Se aiheuttaa vähän harmaita hiuksia, myönnetään. En ole koskaan ollut erityisen hyvä myymään itseäni tai osaamistani. Aina tuntuu jotenkin tyrkyttämiseltä ja ei missään nimessä luonnolliselta. Täytyy kuiteski koettaa.
Sinänsä hauskaa, että olen kuitenkin ollut myyjä lähes koko työurani. Mutta on eri asia myydä tuotetta tai palvelua kuin noh, itseään. Kuulostipa oudolta.

Näillä aatoksilla eteenpäin. Mo!

Pecha Kuchaa, pyykkejä ja päikkärit...

...Siinäpä tämän päivän kolme kovaa peetä.

Ensimmäisen kanssa kyllä revin tukkaa moneen otteeseen. Kuvia on miljoonassa eri paikassa (+monella eri koneella) ja niiden rankkaaminen järkeväksi kokonaisuudeksi oli kyllä työn ja tuskan takana. Kuvien laatu on myös pelkkää pikseliä, kun kännykällä otetut kuvat eivät oikein taivu powerpoint muotoon.
Sen ahdistuksen kanssa on nyt vain elettävä.
PK:n runko on koossa, nyt vain tarinoita kuvie takaa kerrottavaksi.

Tässä kohtaa on pakko mainita, että alkaa painaa sellainen korona/kevät/loppusuora-uupumus, että huh. Hommia ei enää ole edessä kauhean paljon, mutta ne vähäisetkin tuntuvat nyt tahmeilta. Eilen selailin työpaikkoja, eikä niitä nyt pilvin pimein ole kyllä tarjolla näillä huudeilla. Lisää ahdistusta.

Mutta eteenpäin sanoi mummo lumessa ja mitä näitä nyt on.
Nyt on pakko päästä päikkäreille, onhan kello jo melkein kymmenen. Viiden herätys ja aamun juoksulenkki ottavat veronsa.

Moi.