Hui!

Se olisi kai siinä sitten. Viimeisen tutkinnon osan hensu aikaslailla paketissa, purkissa, koossa, tehty.
Vielä vaatii sen, että luen tekstin läpin, etten olen jauhanut ihan hirveää kakkaa, mutta tällä hetkellä ainakin olen tyytyväinen tuotokseeni. Aikamoista, etten sanoisi.
Vielä en niin rohkea ole, että laittaisin sen eteenpäin. Tahdon vielä tarkistaa ja hioa, mutta luulen että pitkälti sanottavani olen sanonut. Joisin lasin viiniä nyt, jos sellainen tarjolla olisi. Joudun ehkä tyytymään simaan, joka sekin on kyllä hyvä vaihtoehto.

Tältä viikolta taidan olla aika done. Muiden tehtävien rustailu alkaa sitten ensi viikolla. On hyvä olo ja mieli, taas tuntuu että hensun verran painoa on harteilta kadonnut. En koe hensuja mörköinä, mutta kyllähän ne ajatusta ja aikaa vievät. Nyt vielä kun ei ollut tuoretta top-jaksoa tai koulupöhinää alla mihin suoralta kädeltä viitata, työtä oli aika paljon. Mutta kivaahan se on aina vähän herätellä aivonystyröitä ja kaikkea mitä tässä onkaan tullut tehtyä ja ajateltua. Ja se on aika paljon se.

Nyt toivotan teille, ehkä yhdelle lukijalleni hyvät vaput. Olkaa turvassa !

Ole tyytyväinen nuorena

Olen innoissani (joskin samalla myös hieman jännittynyt) siitä, että arviointipäivämäärä on lähestulkoon lyöty lukkoon ja deadlinet kehissä. Toisaalta tämä helpottaa ihan hirveästi, koska työskentelijänä olen sellainen, että saan hommat deadlineihin mennessä tehtyä, mutta niiden puuttuessa jään helposti haaveilemaan ja haahuilemaan. Ajantaju taitaa välillä vähän kadota.

Hensu on edennyt vaiheeseen, että oikeastaa enää viimeinen sarake on purkamatta auki. Se on kivaa ja huojentavaakin. Sitten voi keskittyä muihin tehtäviin, kun iso ja aikaavievä  (ja ajatustyötä vaativa myös!) osuus on taputeltu.

Ei kai tässä sitten tältä erää muuta. Vappua kohti vähitellen. Ihanaa <3

Jopo rullaa jälleen!

Läppärilläni on kyseeenalainen huumori.

Täällä jälleen moi!

Kalliolasta sain läksiäislahjana mukin, joka kuulemma näyttää minulta. En kiellä.
Aamusumpit maistuvat hyvältä tästä.

Viime viikko sujui hensun ja keväisen kävelyn merkeissä. Loppuviikosta hensun kanssa oli hieman tahmeaa, mutta tänään ajatus kulki jo paljon kirkkaammin. Siinä varmasti auttoi se, että oli viikonloppuna onnistunut nollamaan kouluhommat täysin päästään.

Viime viikon loppupuolella iski pieni kouluahdistus ja lähenevä valmistuminen tuo omat paineensa, mutta vastapainona auttoi kyllä viikonloppu, jolloin en uhrannut kouluhommille pienintäkääna ajatusta.
Nyt taas pää on selkeämpi ja sitä kautta tehtävät tehtävät myös. Elämänpuhallus.

Hensu on paria kohtaa vaille valmis ja sitten vielä tarkistuslukeminen. Omassa aikatavoitteessani hensu pitäisi olla tällä viikolla kirjoitettu ja näyttää siltä, että niin tulee myös tapahtumaan. Sitten onkin aikaa keskittyä muihin hommiin. Työelämänedustaja myös jo hätyytetty arviointikeskusteluun. Luulen, että olen ihan hyvällä mallilla, vaikka välillä tuntuukin ettei mikään etene.

Nyt vähän lisää sumppia ja ajatustyötä. Morops!

Niitä aina välillä tulee, niitä maailmantuskapäiviä nimittäin. Eilen sellainen vyöryi taas mieleen ja lamautti sänkyyn. Aiemmin jo olen todennut, että ne ovat raskaita. Ne todella ovat. Viikon verran kestänyt lihassärky oikeassa olkapäässä harmittaa, eikä kolmiolla varustettujen lihasrelaksanttien vetäminen kyllä selkeytä ajatuksia yhtään. Jos ei tunne omia sormiaan, työskentely takkuaa.
Hensu kuitenkin eteni, ei paljoa, mutta kuitenkin. Yhä ollaan aikataulussa ja yli puolen välin. Kyllä tämä tästä.

Tänään päätin aloittaa päiväni muuten kuin märehtimällä. Lähdin tallustelemaan tuttuja polkuja ja katsastamaan kevään merkkejä. Se selkeytti vähän päätä ja tätä aikaa, joka on kummallista ja aika-ajoin epätietoisuus vähän kaikesta vyöryy yli. Mutta vaikka tämä etähomma ja sosiaalisen pöhinän puuttuminen välillä iskee vasten kasvoja, niin kuitenkin tässä hommassa jäädään plussan puolelle. Kotona on ainakin siistimpään kuin koskaan ikinä. Tosin maanantaina löysin itseni jynssäämästä parkettia tiskiharjalla ja totesin, että kyllä tässä menee nyt raja.

Simat ovat tulilla

Rakastan sitä, että oikeastaan mihin vain katsoessa, näkyy järvi.

Kevättä ilmassa.

Heippu!

Mutta niin, kaikki on kuitenkin hyvin.

Monday, Monday, can't trust that day

Error error....

Pieniä teknisiä ongelmia tässä aamussa. Word kaatuili jatkuvalla syötöllä ja nettiyhteys pätki. Siinä pidempi pinnainenkin yksilö olisi ollut kovilla ja sitten vielä tällainen tyyppi, joka tekniikan toimimattomuuden alla kiihtyy nollasta sataan. Ai että, ai että!

Muttamutta. Hensu eteni kuiteskin hyvin ja tuntui, että ajatuskin rullasi (ainakin paremmin kun internetyhteys). Taidan olla aikalailla puolessa välissä nyt, mitä hensuun tulee. Eli itselleni asettamassa aikatavoitteessa ollaan toistaiseksi pysytty. Hyvä minä!

Kävin myös kurkkaamassa annetun tehtävän omaan ammattillisuuteen liittyen. Kuvien pläräämiseen menee hetki aikaa, joten se täytyy aikatauluttaa jossakin vaihessa, mutta toistaiseksi aion perehtyä vain hensun lokerikkoihin. Sen verran ajatustyötä kuitenkin tein uuteen tehtävään liittyen, että uskoisin tietäväni mistä kuvasta lähden liikkeelle, kun omaan ammatillisuuteeni pureuden enemmän. Onneksi tässä on vielä aikaa.

Nyt lähden ostamaan pulloja. Sima kun on vaatehuoneessa tuloillaan. Oi vappu, tuo paras juhla vuodessa <3

Feist - I feel it all

Torstait. Nuo meikäläisen henkilökohtaiset inhokkipäivät. Räntää, lunta, vettä, ties mitä sataa ihan joka suunnasta, Not nice.

Hyppäsin Officen maailmaan jo ennen seiskaa ja rupesin rustailemaan tutkinnon osan toista kohtaa auki. Kirjoittaminen ei soljunut ihan niin luontevasti kuin eilen. Jotenkin ajatukset takkusivat. Tai ei ehkä ajatukset, mutta niiden saaminen näytölle kyllä. Jotakin tuli kuitenkin synnytettyä ja olen siitä iloinen. Pienikin määrä on aina eteenpäin. Armoa beibe armoa, muista tää!
Hensu siis etenee, tänään vähän tahmeammin, mutta voin koettaa myöhemmin tai huomenna uudestaan. Se tuntuu hyvältä, ettei ole kiire.
Ei tänään muuta, kohta kauppaan. Sekin on inhokkiasioita.
Taidan kuitenkin ensin hypätä hippimajaani kirjan kanssa. Ihanaa lukea, vaikka koko päivä kuulkaas!

Niinku mitä nyt taaaaasss?

Tässä mun epätoivoiset viljelmät. Luulen, että avokadot on jo homeessa, kun niin kauan ne ovat lilluneet laseissa.

"Jos oon valveilla koko ajan, miks herään kaks kolkytviis?"

...no onneks en sentään ihan kuitenkaan noin aikaisin, mitä otsikko sanoo. Mutta aikaisin kuitenkin. Kiitos iskä ja perityt aamuyöllä ylös-geenit. Ei vaan, tykkään aamuista paljon. Olen aina tykännyt.

Tänään ennen puolta kasia olin jo hensun kimpussa ja tuntui, että oli paljon jopa asiaa. Tutkinnon osan ensimmäinen osio on kirjoitettu ja olen siihen tyytyväinen. Näyttää kyllä siltä, että tulossa on romaani. Olen jo valmiiksi vähän pahoillani Anu. Mutta mä olen maalailija ja en osaa olla ytimekäs, kun ajatukset pitää saada ylös sillä tavalla, kun ne korvien välissä seikkailevat. Tai ehkä vähän kuitenkin ammattinäkökulmasta. Kukaan ei halua lukea hensusta, että mietin miten Maailmanpankki oikeastaan toimikaan ja pyörittävätkö sitä maahiset, jotka jo toimittavat postiautomaatteihin paketit maan alta. Ja vastaako tämänhetkisestä lentopostista haikarat? Toinen puolisko on välillä helisemässä mun kanssa, kun esitän tällaisia kysymyksiä.

No mutta summasummarum. Hensun kirjoittaminen on lähtenyt hyvin käyntiin, olen tyytyväinen omaan rytmiini ja pidän tavoitteenani, että huhtikuun aikana koko hensu on kirjoitettu, viimeistelty ja että olen siihen tyytyväinen. Laitoin post it- lapuille muutamia asioita, joita aion avata johonkin hensu-lokerikkoon ja täydentää sitä mukaan, kun ajatuksia syntyy.

Tänään on siis hyvä päivä. Minä pidän.

Tässä mä tungen naamaani kahvikuppiin. Oli siellä myös kahvia.

Post it!

Karanteenipäiväkirjat

Heippuhei! Tiimityöskentelyn vaiherikas elo alkaa olla pikkuhiljaa taputeltu ja on aika siirtyä soolouralle. Se tuntuu vähän hurjalta ja ehkä jopa pikkuisen yksinäiseltäkin. Vaikka Lounareiden yhteiselo jäi aikaikkunan puitteissa aika lyhyeksi, se kuitenkin opetti mitä tiimityöskentely voi parhaimmillaan olla. Olen iloinen, että sain Lounareista tietyllä tapaa korjaavaan kokemuksen. Uskon, että takataskussa on tiimityöskentelyn monet eri vaiheet ja osaan jatkossa suhtautua myös niihin myllerryksiin vähän eri näkövinkkelistä.

Mutta nyt tosiaan sooloillaan sitten tämä loppuaika. Päätin pääsiäisvapaiden aikana, että työskentelen läppärin ääressä joka päivä edes pikkuisen ja edistän hensua. Olen onneksi aamuvirkku, joten aikaisin aamulla aloitetut hommat poikivat iltapäiväksi vapaata aikaa, jolloin voin puuhata omiani (lue: ommella) Kuvassa näkyykin meikäläisen työopiste. On tietokonetta, saumuria ja ompelukonetta + silitysvehkeet hollilla. Kompaktin kokoinen toimisto, jossa on monta eri toimintoa.

Mielestäni on kivaa, että oikeastaan on vain hensu työstettävänä. Se antaa tilaa hengittää ja ihmetellä, kun sitä nyt poikkeusaikana koen tarvitsevani erityisen paljon. On päiviä, kun maailmantuska iskee vasten kasvoja ja itku on herkässä eikä mikään kiinnosta. Sitten taas on niitä päiviä, kun on saanut rauhassa itkeskellä ja purkaa pahaa oloa ja tuntuu ettei tässä ole mitään hätää ja saa aikaiseksi. Onneksi noita jälkimmäisiä päiviä on enemmän, kuin totaalisia lamaannushetkiä. Maailmantuskapäivät ovat raskaita. Mutta väitän, että tunnen itseni ja tiesin, että tämä on ihan odotettavissa tämä vaiheilu. Mielen aaltoliike on tullut tutuksi, mutta koetan osata olla armollinen itselleni ja sallia ne tehottomat, sikiöasennossa peiton alla- päivät.

Tämän päivän työskentelyn aloitin niin, että kirjasin tutkinnon osan eri kohdat wordiin ja luin laatikoita läpi. Listasin myös paikkoja, joissa olen heilunut ja muistelin mitä kaikkea niissä on tapahtunutkaan. Täytyy ehkä palata vanhoihin blogeihin ja päiväkirjoihin, että pystyy hahmottamaan paremmin. Käy helposti se klassinen "kyllä mä muistan" ja sitten hetken päästä ei ole mitään hajua tapahtumsta.

Mutta tässä vielä lähinnä itselleni muistilista niistä jutuista mistä voin ammentaa, jos runosuoni menee pahasti tukkoon:

- Nupa
- Mettis
- Kärpänen
- Kalliola
- Lahtiset
- Tukihenkilötoiminta (Vammaispalvelut phhyky)
- ja hei oma elämä.

Eipä tällä erää muuta sitten, huomiseen!

Monski