No mutta tiistai moi.

Vaati pienen ulkolenkkipyrähdyksen, että aamuaivot alkoivat rullaamaan.
Se auttoi kummasti ja vitsi mikä sää. Aion kyllä kohta lähteä takas pihalle loikkimaan. Tämmöistä päivää ei oikein jaksa kulutella läppärin ääressä.

Mutta kuitenkin. CV on nyt fressattu ja päivitetty asianmukaiseen muotoon. Hissipuheisiin vähän tutustuin ja se on seuraava asia, jonka laitan mietintämyssyyn. Se aiheuttaa vähän harmaita hiuksia, myönnetään. En ole koskaan ollut erityisen hyvä myymään itseäni tai osaamistani. Aina tuntuu jotenkin tyrkyttämiseltä ja ei missään nimessä luonnolliselta. Täytyy kuiteski koettaa.
Sinänsä hauskaa, että olen kuitenkin ollut myyjä lähes koko työurani. Mutta on eri asia myydä tuotetta tai palvelua kuin noh, itseään. Kuulostipa oudolta.

Näillä aatoksilla eteenpäin. Mo!

Pecha Kuchaa, pyykkejä ja päikkärit...

...Siinäpä tämän päivän kolme kovaa peetä.

Ensimmäisen kanssa kyllä revin tukkaa moneen otteeseen. Kuvia on miljoonassa eri paikassa (+monella eri koneella) ja niiden rankkaaminen järkeväksi kokonaisuudeksi oli kyllä työn ja tuskan takana. Kuvien laatu on myös pelkkää pikseliä, kun kännykällä otetut kuvat eivät oikein taivu powerpoint muotoon.
Sen ahdistuksen kanssa on nyt vain elettävä.
PK:n runko on koossa, nyt vain tarinoita kuvie takaa kerrottavaksi.

Tässä kohtaa on pakko mainita, että alkaa painaa sellainen korona/kevät/loppusuora-uupumus, että huh. Hommia ei enää ole edessä kauhean paljon, mutta ne vähäisetkin tuntuvat nyt tahmeilta. Eilen selailin työpaikkoja, eikä niitä nyt pilvin pimein ole kyllä tarjolla näillä huudeilla. Lisää ahdistusta.

Mutta eteenpäin sanoi mummo lumessa ja mitä näitä nyt on.
Nyt on pakko päästä päikkäreille, onhan kello jo melkein kymmenen. Viiden herätys ja aamun juoksulenkki ottavat veronsa.

Moi.

Hui!

Se olisi kai siinä sitten. Viimeisen tutkinnon osan hensu aikaslailla paketissa, purkissa, koossa, tehty.
Vielä vaatii sen, että luen tekstin läpin, etten olen jauhanut ihan hirveää kakkaa, mutta tällä hetkellä ainakin olen tyytyväinen tuotokseeni. Aikamoista, etten sanoisi.
Vielä en niin rohkea ole, että laittaisin sen eteenpäin. Tahdon vielä tarkistaa ja hioa, mutta luulen että pitkälti sanottavani olen sanonut. Joisin lasin viiniä nyt, jos sellainen tarjolla olisi. Joudun ehkä tyytymään simaan, joka sekin on kyllä hyvä vaihtoehto.

Tältä viikolta taidan olla aika done. Muiden tehtävien rustailu alkaa sitten ensi viikolla. On hyvä olo ja mieli, taas tuntuu että hensun verran painoa on harteilta kadonnut. En koe hensuja mörköinä, mutta kyllähän ne ajatusta ja aikaa vievät. Nyt vielä kun ei ollut tuoretta top-jaksoa tai koulupöhinää alla mihin suoralta kädeltä viitata, työtä oli aika paljon. Mutta kivaahan se on aina vähän herätellä aivonystyröitä ja kaikkea mitä tässä onkaan tullut tehtyä ja ajateltua. Ja se on aika paljon se.

Nyt toivotan teille, ehkä yhdelle lukijalleni hyvät vaput. Olkaa turvassa !

Ole tyytyväinen nuorena

Olen innoissani (joskin samalla myös hieman jännittynyt) siitä, että arviointipäivämäärä on lähestulkoon lyöty lukkoon ja deadlinet kehissä. Toisaalta tämä helpottaa ihan hirveästi, koska työskentelijänä olen sellainen, että saan hommat deadlineihin mennessä tehtyä, mutta niiden puuttuessa jään helposti haaveilemaan ja haahuilemaan. Ajantaju taitaa välillä vähän kadota.

Hensu on edennyt vaiheeseen, että oikeastaa enää viimeinen sarake on purkamatta auki. Se on kivaa ja huojentavaakin. Sitten voi keskittyä muihin tehtäviin, kun iso ja aikaavievä  (ja ajatustyötä vaativa myös!) osuus on taputeltu.

Ei kai tässä sitten tältä erää muuta. Vappua kohti vähitellen. Ihanaa <3

Jopo rullaa jälleen!

Läppärilläni on kyseeenalainen huumori.

Täällä jälleen moi!

Kalliolasta sain läksiäislahjana mukin, joka kuulemma näyttää minulta. En kiellä.
Aamusumpit maistuvat hyvältä tästä.

Viime viikko sujui hensun ja keväisen kävelyn merkeissä. Loppuviikosta hensun kanssa oli hieman tahmeaa, mutta tänään ajatus kulki jo paljon kirkkaammin. Siinä varmasti auttoi se, että oli viikonloppuna onnistunut nollamaan kouluhommat täysin päästään.

Viime viikon loppupuolella iski pieni kouluahdistus ja lähenevä valmistuminen tuo omat paineensa, mutta vastapainona auttoi kyllä viikonloppu, jolloin en uhrannut kouluhommille pienintäkääna ajatusta.
Nyt taas pää on selkeämpi ja sitä kautta tehtävät tehtävät myös. Elämänpuhallus.

Hensu on paria kohtaa vaille valmis ja sitten vielä tarkistuslukeminen. Omassa aikatavoitteessani hensu pitäisi olla tällä viikolla kirjoitettu ja näyttää siltä, että niin tulee myös tapahtumaan. Sitten onkin aikaa keskittyä muihin hommiin. Työelämänedustaja myös jo hätyytetty arviointikeskusteluun. Luulen, että olen ihan hyvällä mallilla, vaikka välillä tuntuukin ettei mikään etene.

Nyt vähän lisää sumppia ja ajatustyötä. Morops!

Niitä aina välillä tulee, niitä maailmantuskapäiviä nimittäin. Eilen sellainen vyöryi taas mieleen ja lamautti sänkyyn. Aiemmin jo olen todennut, että ne ovat raskaita. Ne todella ovat. Viikon verran kestänyt lihassärky oikeassa olkapäässä harmittaa, eikä kolmiolla varustettujen lihasrelaksanttien vetäminen kyllä selkeytä ajatuksia yhtään. Jos ei tunne omia sormiaan, työskentely takkuaa.
Hensu kuitenkin eteni, ei paljoa, mutta kuitenkin. Yhä ollaan aikataulussa ja yli puolen välin. Kyllä tämä tästä.

Tänään päätin aloittaa päiväni muuten kuin märehtimällä. Lähdin tallustelemaan tuttuja polkuja ja katsastamaan kevään merkkejä. Se selkeytti vähän päätä ja tätä aikaa, joka on kummallista ja aika-ajoin epätietoisuus vähän kaikesta vyöryy yli. Mutta vaikka tämä etähomma ja sosiaalisen pöhinän puuttuminen välillä iskee vasten kasvoja, niin kuitenkin tässä hommassa jäädään plussan puolelle. Kotona on ainakin siistimpään kuin koskaan ikinä. Tosin maanantaina löysin itseni jynssäämästä parkettia tiskiharjalla ja totesin, että kyllä tässä menee nyt raja.

Simat ovat tulilla

Rakastan sitä, että oikeastaan mihin vain katsoessa, näkyy järvi.

Kevättä ilmassa.

Heippu!

Mutta niin, kaikki on kuitenkin hyvin.

Monday, Monday, can't trust that day

Error error....

Pieniä teknisiä ongelmia tässä aamussa. Word kaatuili jatkuvalla syötöllä ja nettiyhteys pätki. Siinä pidempi pinnainenkin yksilö olisi ollut kovilla ja sitten vielä tällainen tyyppi, joka tekniikan toimimattomuuden alla kiihtyy nollasta sataan. Ai että, ai että!

Muttamutta. Hensu eteni kuiteskin hyvin ja tuntui, että ajatuskin rullasi (ainakin paremmin kun internetyhteys). Taidan olla aikalailla puolessa välissä nyt, mitä hensuun tulee. Eli itselleni asettamassa aikatavoitteessa ollaan toistaiseksi pysytty. Hyvä minä!

Kävin myös kurkkaamassa annetun tehtävän omaan ammattillisuuteen liittyen. Kuvien pläräämiseen menee hetki aikaa, joten se täytyy aikatauluttaa jossakin vaihessa, mutta toistaiseksi aion perehtyä vain hensun lokerikkoihin. Sen verran ajatustyötä kuitenkin tein uuteen tehtävään liittyen, että uskoisin tietäväni mistä kuvasta lähden liikkeelle, kun omaan ammatillisuuteeni pureuden enemmän. Onneksi tässä on vielä aikaa.

Nyt lähden ostamaan pulloja. Sima kun on vaatehuoneessa tuloillaan. Oi vappu, tuo paras juhla vuodessa <3