Karanteenipäiväkirjat

Heippuhei! Tiimityöskentelyn vaiherikas elo alkaa olla pikkuhiljaa taputeltu ja on aika siirtyä soolouralle. Se tuntuu vähän hurjalta ja ehkä jopa pikkuisen yksinäiseltäkin. Vaikka Lounareiden yhteiselo jäi aikaikkunan puitteissa aika lyhyeksi, se kuitenkin opetti mitä tiimityöskentely voi parhaimmillaan olla. Olen iloinen, että sain Lounareista tietyllä tapaa korjaavaan kokemuksen. Uskon, että takataskussa on tiimityöskentelyn monet eri vaiheet ja osaan jatkossa suhtautua myös niihin myllerryksiin vähän eri näkövinkkelistä.

Mutta nyt tosiaan sooloillaan sitten tämä loppuaika. Päätin pääsiäisvapaiden aikana, että työskentelen läppärin ääressä joka päivä edes pikkuisen ja edistän hensua. Olen onneksi aamuvirkku, joten aikaisin aamulla aloitetut hommat poikivat iltapäiväksi vapaata aikaa, jolloin voin puuhata omiani (lue: ommella) Kuvassa näkyykin meikäläisen työopiste. On tietokonetta, saumuria ja ompelukonetta + silitysvehkeet hollilla. Kompaktin kokoinen toimisto, jossa on monta eri toimintoa.

Mielestäni on kivaa, että oikeastaan on vain hensu työstettävänä. Se antaa tilaa hengittää ja ihmetellä, kun sitä nyt poikkeusaikana koen tarvitsevani erityisen paljon. On päiviä, kun maailmantuska iskee vasten kasvoja ja itku on herkässä eikä mikään kiinnosta. Sitten taas on niitä päiviä, kun on saanut rauhassa itkeskellä ja purkaa pahaa oloa ja tuntuu ettei tässä ole mitään hätää ja saa aikaiseksi. Onneksi noita jälkimmäisiä päiviä on enemmän, kuin totaalisia lamaannushetkiä. Maailmantuskapäivät ovat raskaita. Mutta väitän, että tunnen itseni ja tiesin, että tämä on ihan odotettavissa tämä vaiheilu. Mielen aaltoliike on tullut tutuksi, mutta koetan osata olla armollinen itselleni ja sallia ne tehottomat, sikiöasennossa peiton alla- päivät.

Tämän päivän työskentelyn aloitin niin, että kirjasin tutkinnon osan eri kohdat wordiin ja luin laatikoita läpi. Listasin myös paikkoja, joissa olen heilunut ja muistelin mitä kaikkea niissä on tapahtunutkaan. Täytyy ehkä palata vanhoihin blogeihin ja päiväkirjoihin, että pystyy hahmottamaan paremmin. Käy helposti se klassinen "kyllä mä muistan" ja sitten hetken päästä ei ole mitään hajua tapahtumsta.

Mutta tässä vielä lähinnä itselleni muistilista niistä jutuista mistä voin ammentaa, jos runosuoni menee pahasti tukkoon:

- Nupa
- Mettis
- Kärpänen
- Kalliola
- Lahtiset
- Tukihenkilötoiminta (Vammaispalvelut phhyky)
- ja hei oma elämä.

Eipä tällä erää muuta sitten, huomiseen!

Monski